Tämän blogin kimmokkeena toimi siis Kullervo Kalervonpojan blogi, tai oikeammin tämä jo aikaisemmin mainittu merkintä. Merkinnässä tiivistyi melkoisen hyvin aiheet, jotka minua kiinnostavat: ympäristönsuojelu, ihmisoikeudet ja yhteiskunnalliset asiat (kuten sananvapaus) ja noiden asioiden herättämä keskustelu.
Minua hieman, tai vähän enemmänkin siis hämmentää Kullervon ja eräiden hänen blogiaan kommentoineiden ristiriitaisuus suhtautumisessaan demokratiaan ja siinä keiden pitää noudattaa milläkin perusteella mitäkin demokratian piirrettä.
Jos pilkunviilaajia ollaan, niin demokratiahan on pohjimmiltaan kansanvaltaa, mutta nykymaailmassa demokratian käsitetään paljolti sisältävän sellaisetkin asiat kuin ihmisoikeudet, mielipidevapaus, sananvapaus ja sen sellaiset. Nämä oikeudet ja vapaudet takaavat, että kansalaisilla on mahdollisuus tuoda esille omia poliittisia näkemyksiään ilman seurauksia ja estoja. Näin ihmisille annetaan mahdollisuus ottaa selville vaihtoehtoisista mielipiteistä ja uudesta tiedosta ja siten muodostaa oman mielipiteensä vapaan tiedon pohjalta. Näin kansalaisilla on mahdollisuus muodostaa mielipiteensä vapaasti ja omaehtoisesti ja siten äänestää mahdollisimman paljon omista, ei muiden lähtökohdista.
Demokraattisessa maassa äänioikeus on myös yleinen, eli kaikilla on oikeus äänestää. Tämä (nähdäkseni) siksi, koska ihmiset eivät voi vaikuttaa minkä maan kansalaiseksi ja minkä lakien alaiseksi syntyvät, joten heillä tulee olla oikeus vaikuttaa millainen heidän kotimaansa on ja millaiset lait heihin pätevät. Velvollisuuksien myötä saadaan myös oikeuksia vaikuttaa velvollisuuksiin. Tämä tapahtuu kansanäänestyksellä.
Blogissaan Kullervo sanoo, ettei Greenpeacen hänen nähdäkseen epädemokraattinen järjestäytymistapa kuulu demokraattiseen maahan, vaan on “irvikuva kansalaisyhteiskunnasta”. On totta, että Greenpeacen tukijäsenet eivät ole automaattisesti järjestön äänestäviä jäseniä, mutta tämä on ihan tavallista Suomessa. Googlettamalla löytyy pilvin pimein rekisteröityjä yhdistyksiä, joiden jäseneksi täytyy tulla hyväksytyksi hakemuksen jälkeen, ja joiden jäsenyydelle asetetaan erityisehtoja. En kuitenkaan usko, että Kullervo pitää vaikka Turun Radioamatöörit Ry:tä tai kiljoonia pieniä sukututkimusyhdistyksiä demokratian vastaisena, vaikkei kuka tahansa pääse kyseisten yhdistysten jäseneksi. No, epäolennaista sinänsä tässä vaiheessa, että Greenpeacen jäsenyys toimii periaatteessa melko yleisellä tavalla.
Olennaista on se, että Kullervo itse nojaa blogissaan sensuuriin ja poisti rutkasti kommenttejani. Kullervolla on täysi oikeus valita, mitä hänenä blogissaan kirjoitetaan. Se on hänen bloginsa, enkä siis pidä mitenkään vääryytenä, että omat kommenttini sensuroitiin. Pidän kuitenkin huomattavan kaksinaismoralistisena, että Kullervo pitää itsellään oikeuden jättää tietyt demokraattiset periaatteet (sananvapauden) sikseen JA samalla tuomitsee muita näennäisestä epädemokraattisuudesta. Ironista, sanoisin.
Palaan nyt hieman alussa mainitsemiini demokraattisiin vapauksiin ja oikeuksiin. Rekisteröidyillä yhdistyksillä (olkoon kyseessä Greenpeace, Turun Radioamatöörit tai pohjanmaalainen sukuseura) ei ole velvollisuutta antaa kaikille halukkaille päätäntävaltaa yhdistyksessän, sillä ketään ei ole pakotettu toimimaan kyseisen yhdistyksen sääntöjen alaisuudessa. Greenpeacen tai Turun Radioamatöörien säännöt eivät sido yhdistykseen kuulumattomia, eikä yhdistykseen kuulumattomille voi siten vaatia oikeutta päättää yhdistyksen asioista tuosta vaan. Valtiot eroavat tässä siten, että valtioiden kansalaiset ovat velvoitettuja toimimaan valtion lakien alaisuudessa, halusivat he tätä tai eivät. Velvollisuuksien myötä kansalaisille tulee myös oikeuksia, kuten äänioikeus. Rekisteröityihin yhdistyksiin kuulumattomilla taas ei ole mitään velvollisuuksia tukemiaan yhdistyksiä kohtaan. Tältä pohjalta on siis kumma syyttää järjestöä jotenkin irvikuvaksi. Lähtökohdat valtioilla ja yhdistyksillä, sekä niiden antamilla oikeuksilla ovat erilaiset, eikä valtiosta riippumattomien järjestöjen tapa valita äänestävät jäsenensä siten ole demokratian vastaista.
Samoin lähtökohdat yleisellä sananvapaudella ja Kullervon blogilla ovat erilaiset. Yleinen sananvapaus takaa, että kaikilla on oikeus julkaista tietoa. Se ei tarkoita, että kaikilla on velvollisuus julkaista tietoa. Kullervolla ei ole mitään velvollisuutta antaa toisten toteuttaa omaa sananvapauttaan hänen blogissaan. Kullervon sensuuri omassa blogissaan ei rajoita muita – esimerkiksi minua – tuomassa tietoa esille muualla, joten Kullervon sensuuri ei ole mitenkään demokratian vastaista.
Jos Kullervo kuitenkin arvioi valtiosta riippumattomien tahojen toimintaa samoilta lähtökohdilta kuin valtion toimintaa, tulisi hänen arvioida myös omaa toimintaansa samoilta lähtökohdilta, eikä hänen siten pitäisi taipua sensuuriin, sillä se rajoittaa hänen bloginsa lukijoilta tasavertaista tietoa, eikä siten hänen bloginsa lukijoilla ole mahdollisuuksia muodostaa mielipiteätään mahdollisimman omaehtoisesti. He muodostavat mielipiteensä enemmän Kullervon ehtojen mukaan.
Lopuksi mainittakoon, että on hieman hilpeää, miten Kullervo syytti minua fleimauksesta, pilkkaamisesta ja sanoi, etten ole valmis asialliseen keskusteluun. Tältä perusteelta hän sitten sensuroi viestejäni. Vastaavasti Blogissa oli pitkään (27.5. 2008, kolme viikkoa merkinnän kirjoittamisen jälkeen) jäljellä sellaisia asiattomia pilkkauksia kuten “Green piece of shit”, “greennatsit”, “Greenpaskat” ja lisäksi useita täysin perustelemattomia syytöksiä terrorismista, kiristyksestä, veronkierrosta ja niin edelleen. Osa näistä on edelleen siellä. Vaikuttaapa hieman siltä, että Kullervon arviointikyky asiallisesta keskustelusta ja pilkasta on melkoisen kaukana objektiivisesta!
